Nuoren vasemmiston palvelumanifesti ja äänikirja julkaistu

ASIATON OLESKELU SALLITTU

Joukko vasemmistoliiton nuoria ehdokkaita ovat julkaisseet tulevaisuuden palvelumanifestin torstaina. Manifestissa todetaan, että Suomen julkiset palvelut ovat ainutlaatuinen aarre, jotka menneet sukupolvet ovat meille taistelleet.

Manifesti osa I/II,

Vasemmistonuorten puheenjohtaja Dan Koivulaakso ja tutkija Anna Kontula muistuttavat, että vaikka perinteisten julkisten palvelujen puolustaminen on tärkeää, muuttunut arki vaatii myös muutoksia ja uusia palveluita, jotka tunnistavat prekaarin työn pirstaloiman arjen. Manifestin on laatinut 26 Vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokasta eri puolilta Suomea.

Myös Radikaaleinta on arki -äänikirja julkaistiin samassa tilaisuudessa. Into Kustannuksen ja Liken syksyllä julkaisema pamfletti on kuunneltavissa äänikirjana KSL-radion verkkosivuilta. Kertojaääninä kuullaan Antti Suoraa ja Kaisu Suopankia. Kirjan nauhoituksesta ja editoinnista on vastannut KSL-radion tuottaja Olli Sydänmaa.

Manifesti osa II/II ja sen allekirjoittajat

Radikaaleinta on arki -pamfletti käsittelee epävarmuuden yleistymistä työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa.  Alituisessa epävarmuudessa elävän prekaarin työvoiman osuus suomalaisesta työvoimasta on kivunnut yli miljoonaan. Kirjan kirjoittajat Dan Koivulaakso, Anna Kontula, Jukka Peltokoski, Miika Saukkonen ja Tero Toivanen hahmottelevat pamfletissaan reunaviivoja vaihtoehtoiselle yhteiskunnalliselle järjestykselle, jossa elämällä ja työllä on muutakin arvoa kuin vaihtoarvo.

Lisätietoja:
Dan Koivulaakso, 0445066613, Anna Kontula, 0503429928

Nuoren vasemmiston palvelumanifesti: ASIATON OLESKELU SALLITTU!

Suomella on ainutlaatuinen aarre, julkiset palvelut. Niiden ansiosta olemme saaneet nauttia etuoikeuksista, jotka historiallisesti ovat kuuluneet vain eliitille.

Nuori vasemmisto tietää, ettei aarre pudonnut syliimme taivaasta. Se kasvoi vuosikymmenten kuluessa sellaisten ihmisten toimesta, jotka uskoivat solidaariseen yhteiskuntaan. Vanhempiemme ja isovanhempiemme aherruksen ansiosta me saimme d-vitamiinia neuvolasta, antibiootit terveyskeskuksesta ja lapsilisällä uudet kurahousut. Tuhansien ja taas tuhansien työtuntien myötä nousivat koulut, kirjastot ja sairaalat. Meidän sukupolvemme oppi lukemaan ja sai useimmiten valita ammattinsa – ja saatamme nyt ottaa vastuun.

Me emme katso hyvällä, miten yhteinen rikkautemme hupenee päivä päivältä. Emme hyväksy sitä, että onnemme, vapautemme ja tulevaisuutemme takeena olevat palvelut uhrataan kapitalismin kyltymättömälle nälälle. Vaikka kuntien kotisivut lupaavat mielenterveyskuntoutusta, hammashoitoa ja sosiaalityötä, käytännössä eivät toistuvien leikkausten riuduttamat palvelut jaksa kantaa edes lain minimivaatimuksia.

Käynnissä on valtava ryöväys tavallisilta ihmisiltä kansainvälisille palveluketjuille. Tien päässä on se kohtuuton järjestelmä, jossa yhdet tekevät työt mutta toiset keräävät varallisuuden. Me haluamme kääntää kehityksen suunnan, jotta osaksemme tullut huolenpito säilyisi meidän jälkeemme tuleville.

Ajat kuitenkin muuttuvat, eikä taistelu yhteisten palvelujen puolesta voi olla vain vanhan säilyttämistä. Siksi haluamme rakentaa myös uusia palveluja, jotka tunnistavat prekaarin työn pirstaloiman aikakäsityksen ja yksilöllisen elämän. Meille yhteisessä tuotannossa ei ole enää kyse vain ihmisten välisestä tasa-arvosta, vaan myös ympäristöämme tuhoavan ylikulutuksen hillitsemisestä:

1. Yhteisin varoin maksetut palvelut on tuotettava ilman voitontavoittelua. Yksityisen terveyssektorin kela-korvauksen kaltaiset yritystuet voidaan lakkauttaa
2. Palvelujen on oltava saatavilla silloin kun niitä tarvitaan. On kehitettävä ilta-ajan aukioloaikoja. Lasten hoitopalveluissa on mukauduttava siihen, että hoidontarve vaihtelee nopeissakin sykleissä vanhempien työtilanteen mukaan.
3. Kouluissa on vihdoin luovuttava masokistisesta tehdastyökurista. Ainakin murrosikäisten koulupäivien alkamisaikoja on myöhennettävä. Kouluruoan rahoitus on saatettava samalle tasolle kuin aikuisten työmaaruokaloissa. Opetusmenetelmät on rakennettava ja resurssoitava kannustamaan oppilaslähtöiseen ja itsenäiseen ajatteluun. Peruskoulu on myös demokratian ja kansalaisvaikuttamisen koulu.
4. Palvelut kuuluvat kaikille. Liikkumisen lisääntymisen vuoksi on aika luopua asumisperustaisuudesta – väärässä kunnassa tai maassa sairastuminen ei voi olla syy hoidon eväämiselle.
5. Kaupunkiliikenteen on perustuttava sujuvalle ja maksuttomalle joukkoliikenteelle. Valtakunnallisesti ja mahdollisuuksien mukaan myös paikallisesti on suosittava raideliikennettä.
6. Kuntien on kaavoitettava ja rakennettava kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja kaikenkokoisille kotitalouksille.
7. Kirjastoista tulee laajentaa paikallisia olohuoneita, joista löytyy laadukkaiden kirjastopalvelujen lisäksi riittävästi päätepaikkoja, tiedon ja kulttuurin latauspisteitä sekä kokoontumistiloja kansalaistoimijoille. Kirjastojen yhteyteen tulee perustaa myös lainastoja sellaiselle tavaralle, jota ihmiset tarvitsevat verrattain harvoin ja jota siten on järkevämpää lainata kuin ostaa omaksi.
8. Baarikaraoken suosio sen todistaa, ihmiset haluavat olla myös kulttuurin tekijöitä. Tarvitsemme korttelikenttiä höntsäilyyn, bändikämppiä väestönsuojiin sekä seiniä maalattavaksi. Ammatillisten taidelaitosten tuotantoa on vietävä osallistavampaan suuntaan. Suurin osa kulttuuri- ja urheilutiloista on rakennettu yhteisin varoin, niinpä niiden on oltava myös yhteisessä käytössä.
9. Myös kommunikaatio on perusoikeus. Ainakin kaupunkialueilla sitä tuetaan kattavalla ja avoimella langattomalla verkolla.
10. Tietoyhteiskunnassa oppimisen ja kouluttautumisen mahdollisuuksia tulee laajentaa ja avata, ei sulkea ja yksityistää. Kaiken verovaroin tuotetun tiedon tulee olla vapaasti saatavilla netistä. Uuden avoimuuden kulttuurin on läpäistävä kaikki hallinnon elimet ja palvelut oppimateriaaleista ohjelmistoihin.

Nuori vasemmisto muistuttaa, ettei hyvinvointivaltio syntynyt yhteisymmärryksessä, vaan lukuisten etukamppailujen seurauksena. Aina on ollut rahan kätyreitä, joiden katsannossa ei mikään ole sen vaarallisempaa kuin ihmisten välinen vapaa yhteistyö ja jakaminen. Siksi palvelujen rakentaminen ei ole vain työtä, vaan myös työstä kieltäytymistä, lakkoja, mielenosoituksia ja arkista solidaarisuutta.

Me emme suostu luopumaan perintöosastamme, vaan vaalimme ja rakennamme sitä lapsiamme varten.

Perustulo, ei “Paltamon mallia”

Yhdenkään työväen etua ajavan ei tulisi kiinnostua työhön kannustamisesta, aktivoinnista tai ”työllä kuntouttamisesta”.

Dan Koivulaakso, Jukka Peltokoski ja Lotta Tenhunen kirjoittavat työttömien aktivoinnista ja sosiaaliturvan vastikkeellisuudesta Kansan Uutisissa 17.12.2010.

“(…) perustuloa vastaan asettuvat pelkäävät, että jokainen, joka ei ole pakotettu menemään töihin tullakseen toimeen, jää yksin ja syrjäytyy. Samalla ilmeisesti oletetaan, että työmarkkinoilta syrjäytetyt potevat kroonista elämänpelkoa ja heidän mentaliteettinsa on väistämättä kuin orjalla. Kenties kyse on myös vallanpitäjän huolesta omaa asemaansa kohtaan. Kun ihminen on vapaa hoitamaan oman elämänsä, se, joka jää yksin, on kepinkäyttäjä.”

Lue puheenvuoro kokonaisuudessaan täällä.

Kuin laudalla päähän

“Sen verran herättävä ja ravisteleva on kirjoittajaviisikon Dan Koivulaakso, Anna Kontula, Jukka Peltokoski, Miika Saukkonen ja Tero Toivasen pamfletti Radikaaleinta on arki, että hetken haukkoo henkeään. Vaikka yhteiskunnan tilan voi tuntea ihan nahoissaan, selkeästi sen tajuaa vasta, kun joku pukee sen sanoiksi, luvuiksi ja tilastoiksi.” –Tiina Stenius, Kotiliesi

2000-luvun torpparivapautus

“Freelancerit, toiminimellä työskentelevät ja muut itseään työllistävät ovat nykyisen työ- ja sosiaalilainsäädännön väliinputoajia”, kirjoittavat Dan Koivulaakso ja Outi Alanko-Kahiluoto Helsingin Sanomien Sunnuntaidebatti-sarjassa 21.11.

Nyt 2000-luvun alussa olisi aika vapauttaa nykyajan torpparit ja säätää lakeja, jotka parantavat itseään työllistävien asemaa työmarkkinoilla.

Tärkeintä on päivittää työ- ja sosiaalilainsäädäntö vastaamaan nykyisen työelämän moninaisuutta. Remontin voisi aloittaa työttömyysturvajärjestelmän korjaamisesta. Nykyisin järjestelmä on liian jäykkä reagoidakseen riittävän nopeasti itseään työllistävien alati muuttuvaan työmarkkina-asemaan – työtä saatetaan tehdä tänään yrittäjämuotoisesti ja huomenna työsuhteessa.

Lue kirjoitus täällä.

Arbetarrörelsen i behov av uppdatering

Recension av Johanna Warius, Ny Tid #44, 2010:

“Arbetslivet har förändrats radikalt och fackföreningsrörelsen hänger inte med i utvecklingen. Det vi nu borde vi sträva efter är något så jordnära som en bra vardag, utan orimlig stress för levebrödet. Det anser författarna (Dan Koivulaakso, Anna Kontula, Jukka Peltokoski, Miika Saukkonen och Tero Toivanen) till pamfletten Radikaaleinta on arki (Det mest radikala är vardagen).”

“Pamfletten fokuserar på den kraftiga ökningen av antalet personer som kan kallas entre-ployees, en mellanform mellan företagare (entrepreneur) och löntagare (employee). I dag består ungefär hälften av de registrerade företagen i Finland av mikroföretag med en enda anställd. Denna form av sysselsättning presenteras som ett praktexempel på den nya arbetsmarknadens natur och som en följd av att den blivit allt opålitligare. Samtidigt som mikroföretagsamheten möjliggör kontroll över det egna arbetet och således har mycket positiv utvecklingspotential, tvingas man ta orimliga ekonomiska risker och kan inte fullt njuta av friheten från lönearbete.”

Läs mera!

Bio Rex teettää töitä tarvittaessa

Espoon Bio Rex -elokuvateatterin lähestyivät Ilmianna pomosi -kampanjaa, koska työpaikalla käytetään häikäilemättä hyväksi 0-tuntisia työsopimuksia, eli työntekijät ovat “tarvittaessa töihin kutsuttavia”.

Perjantaina 29.10. Espoon Bio Rexin entiset työntekijät jakoivat yhdessä Vasemmistonuorten kanssa elokuvateatterin asiakkaille lentolehtisiä, joissa kerrottiin Bio Rexin harjoittamasta työehtojen polkemisesta.

Kaikki työntekijät konehuone- ja vuorovastaavaa lukuunottamatta työskentelevät 0-tuntisella työsopimuksella. Näille kahdelle kuukausipalkkaiselle työntekijälle kasataan kaikki mahdollinen työ, muiden työntekijöiden saadessa satunnaisia vuoroja ilman varmuutta tulevaisuudesta. Ongelma johtuu siitä, että työnantaja kieltäytyy määrittämästä minimituntimäärää työsopimukseen. Koko elokuvateatterialan palkkataso on myös huomattavassa kuopassa lähtötuntipalkan ollessa vain hieman yli 8 euroa.

Lue lisää Ilmianna pomosi -kampanjan sivuilta.

Ilmianna pomosi -kampanja

Ilmianna pomosi -kampanja vastaanottaa vielä tämän viikon ajan ihmisten kokemuksia työelämässä kohtaamistaan epäkohdista.

Seuraavassa poimintoja kampanjan saamista yhteydenotoista.

“Palkaksi karkkipussi”:

Yllätyksenä tuli, että töitä onkin tehtävä kuutena päivänä viikossa. Töistä ei voinut oikeastaan kieltäytyä, ei edes sairauden vuoksi jos pomo päätti kutsua töihin. Ylitöistä ei maksettu vaan sen sijaan saattoi saada karkkipussin palkaksi.

“Kauneushoitolassa hallitaan pelolla”:

…otimme pomoni kanssa yhteen, koska hän huusi minulle siitä että olin käyttäytynyt häntä kohtaan ylimielisesti. Lopulta hän siirsi kaikki minulle varatut asiakkaat toiselle työntekijälle, että en saisi työtunteja enkä tietysti palkkaakaan niistä. En tiedä oliko tämä ihan laillista tehdä näin, mutta en jaksanut siihen puuttuakaan, halusin vaan mahdollisimman äkkiä pois sieltä.

“Kyttäämistä kulissien takana”:

Yrityksessä on 20 työntekijää joista viimeisen neljän kuukauden aikana irtisanoutunut neljä vakituista työntekijää. Viimeisimpinä lähtijöinä on ollut tuotantopäällikkö joka kyllästyi työhön totaallisesti ja toisena lähti myyntipäällikkö burnoutin takia. Toimitusjohtajana on täysin sietämätön ja ahdistava persoona koska hän kyttää työntekijöitä jatkuvasti.

Ilmianna pomosi -kampanja on hiljattain saanut kollegan. Toimihenkilöunionin perustama Työnantajapesula “paljastaa yritykset, joiden työnantajapaita on puhdas, ja ne, joilla on pestävänään likapyykkiä”.

Koulutus on poliittista

Helsingin Sanomat kirjoittaa tämänpäiväisessä lehdessään “Vapaan koulutuksen tukisäätiöstä” ja joistakin siihen osallistuneista nykypoliitikoista. Säätiön toiminnan vaikutuksia koulutusjärjestelmään ja kasvatukseen on arvioitu kirjassamme Radikaaleinta on arki.

Hesari kirjoittaa:

Evan ja STK:n rahoittamaa säätiötä johti ydinryhmä, joka kokoontui säännöllisesti Hotelli Tornissa Helsingissä. Tornin kokouslistasta löytyy tuttuja nimiä: Mauri Pekkarinen (kesk), Riitta Uosukainen (kok) ja Elisabeth Rehn (r).

Lue juttu täältä: Tuttuja poliitikkoja toimi porvarien salaisessa säätiössä. Lisää aiheesta myös Sakari Suutarisen artikkelissa.

Radikaaleinta on arki -kirjassa kirjoitamme, kuinka kouluista tehdään prekaarin työvoiman tuotantolaitoksia. Vapaan koulutuksen tukisäätiö on osaltaan vienyt kehitystä tähän suuntaan:

Koulutuksen yhteisvaurautta luovia elementtejä on purettu ja yksilöllistäviä mekanismeja lisätty. Kaikista pyritään nyt kasvattamaan yrittäjiä, mikä estää tehokkaasti solidaarisuuden ja joukkovoiman muodostumista. Kouluja pommitetaan vaatimuksilla huippuyksilöistä, tehokkuudesta ja innovaatioista.

Samalla kun koulu opettaa aktiiviseksi ja joustavaksi prekaariksi, se onnistuu passivoimaan nuorisoa poliittisesti ja yhteiskunnallisesti. Tarvitsemme kasvatus- ja opetusjärjestelmän suunnanmuutosta!

Tuloerot pistävät vihaksi

Viimeisin yleislakko järjestettiin Suomessa 1956. Monet olisivat valmiita uuteen.

Yli 110 000 ihmistä liittyi lyhyessä ajassa facebook-protestiin kansanedustajien palkankorotuksia vastaan. Korotukset muodostuivat symboliksi tuloerojen kasvulle, johon puuttuminen edustuksellisen politiikan kautta näyttää nykytilanteessa mahdottomalta. Ei mikään ihme, että niin monet ihmiset kohdistivat kritiikkinsä kansanedustajien palkankorotukseen ja kannattivat ajatusta yleislakosta. Tuloerojen kasvu ja taantuman maksattaminen pienituloisilla pistävät vihaksi.

Tuloerot ovat 1990-luvulta lähtien kasvaneet Suomessa enemmän kuin missään muussa OECD-maassa. (…) Pienituloisimman kymmenyksen tulojen kasvu oli vuodesta 1995 vuoteen 2008 vain noin 13 prosenttia kun suurituloisimman kymmenyksen tulojen kasvu oli lähemmäs 70 prosenttia.

Facebook-protesti jäi facebook-protestiksi, kuten odotettavissa oli. Todellisen lakon organisoimiseen tarvitaan, jos ei välttämättä olemassaolevien ammattiliittojen tukea, niin ainakin huomattavasti enemmän työtä. Yleislakon järjestäminen ei ainakaan nykyoloissa tapahdu pelkillä facebook-julistuksilla. Ehkä tempaus itsessään kertoo siitä, miten vieraaksi yleislakko on käynyt, ja toisaalta siitä, että yhteiskunnallisella lakkoilulla olisi Suomessakin laaja kannatus. Tämän pitäisi herättää jotain ajatuksia ay-liikkeessä.

Protesti kohdistui paitsi poliittiseen ja taloudelliseen eliittiin, myös puolueisiin ja etujärjestöihin, jotka eivät kykene kanavoimaan ihmisten halua toimia tuloerojen kasvattamista ja eriarvoisuutta vastaan.

Ilman puolueita ja etujärjestöjä organisoidaan myös sunnuntaina järjestettävä
Asunnottomien yö -toimintapäivään liittyvä mielenosoitus asunnottomuutta ja sosiaalipalvelujen leikkauksia vastaan. Mielenosoituksen on kutsunut koolle Vastavoima, työläisaktivistien ja luottamusmiesten aloite työväenliikkeen uudistamiseksi ja vahvistamiseksi.

Julkkarit pidetty, keskustelu avattu!

Into Kustannuksen Radikaaleinta on arki -pamfletti julkistettiin tiistaina 12.10. kahden keskustelutilaisuuden ja Ilmianna pomosi  -kampanjan järjestämien bileiden siivittämänä. Aamupäivällä toimittaja Anu Silfverberg haastatteli kirjoittajia Dan Koivulaaksoa, Anna Kontulaa, Jukka Peltokoskea, Miika Saukkosta ja Tero Toivasta eduskunnan kansalaisinfossa.

Kirja käsittelee miljoonan marginaalia, eli epätyypillisessä työmarkkina-asemassa olevaa, prekariaattia, jota on jo kolmannes työvoimasta. “Tämä miljoonan marginaali on tipahtanut perinteisen palkkatyöyhteiskunnan kelkasta, muttei välttämättä haikaile sinne takaisinkaan. Uusi työväki tarvitsee omannäköistään työväenliikettä ja mahdollisuutta mielekkääseen työhön ja tekemiseen”, pamfletistit kiteyttävät.

Kirjan julkistamisbileet keräsivät tiistain 12.10. noin 150 ihmistä Helsingin We Got Beef -ravintolaan Helsingin Punavuoressa. Illan ohjelmaan kuului keskustelun lisäksi rap-artistit Hannibal ja Shaka, jotka esittivät omaa yhteiskuntakritiikkiään musiikin välityksellä. Illan vierailijayllätyksenä nähtiin iranilaisten kaverusten Mehranin ja Sahandin räppiduon Radde Pa‘n ensikeikka. Loppuillasta musiikista vastasivat Left Hooks dj:t Tuomenos ja Althustler.

Dan Koivulaakso esitteli yleisölle Mehranin ja Sahandin (Radde Pa).

Kirjasta, politiikan suunnanmuutoksesta ja uusista yhteistyömahdollisuuksista oli kutsuttu keskustelemaan Paavali Kukkonen (sd.) Toimihenkilöunionista, työministerin erityisavustaja Tapio Laakso (vihr.) ja Laura Tuominen (vas.) Vasemmistofoorumista. Kirja sai paljon kehuja, mutta pienen kaivamisen jälkeen päästiin kriittisempiinkin puheenvuoroihin kun Kukkonen, Laakso ja Tuominen laajensivat kirjan avaamaa keskustelua tulevaisuuden politiikasta.

Paavali Kukkonen kiitteli kirjan valta-analyysia, analyysia työsuhdemuotojen muutoksesta ja vahvoja tuoreita linjauksia yrittäjyydestä. Toisaalta Kukkonen esitti kysymyksen onko tilanne tosiaan niin synkkä kuin kirjassa esitetään ja kaipaili enemmän pohdiskelua siitä miten parantaa hyvän työn edellytyksiä. Tulevaisuuden haasteeksi Kukkonen heitti, että “itsensätyöllistävien määrä tulee kasvamaan entisestään jos ja kun erilaiset vuokratyön muodot pistetään kuriin. Silloin on tärkeää miettiä miten voidaan turvata itseään työllistävien sosiaaliturva ja asema työmarkkinoilla”.

Tapio Laakson mielestä kirjan lähtökohta, arki on hyvä kamppailun kohde kaikille, jotka ovat kiinnostuneita muustakin kuin rahan perässä juoksemisesta. Laakson mielestä etenkin kirjan koulutusosiossa oli uusia ja kiinnostavia avauksia. Lisäksi hän heitti ilmoille kysymyksen: “Miksi vasemmisto ei tee luokka-analyysia huomattavasti enemmän?” ja totesi, ettei “vasemmistolla ole mitään sijaa yhteiskunnassa, jos sen perusta on vaatia vähän enemmän sosiaaliturvaa kuin demarit”. Samaan aikaan Laakso muistutteli nostalgian vaaroista kun puhutaan yhteiskuntaluokista. Laakso esitti myös varsin tiukkasanaista kritiikkiä siitä, että julkisen sektorin roolia ja rahoitusta käsitellään kirjassa varsin vähän, ja että julkista sektoria ei ole helppo lähteä kehittämään kun se on jatkuvan ylimalkaisen kritiikin kohteena. Laakso teroitti myös, että eräs keskeinen haaste tulevaisuuden visioille on hyvinvoinnin ja talouskasvun kytköksen kriittinen tarkastelu.

Laura Tuominen totesi, että kirjan pohdiskelu luokkavallasta, etenkin koulutuksen osalta, on olennaista, kuten myös se, että kirjan keskeinen funktio on vasemmiston herättely. Merkittävänä haasteena Tuominen piti sitä, kuinka saada “miljoonan marginaali”, joka koostuu hyvin erityyppisistä ihmisistä, yhdistämään voimansa. Koska materiaalinen politiikka on kirjassa hyvin keskeisessä asemassa, Tuomisen mielestä olisi tärkeää tiedostaa, että “monet ihmiset näkevät myös “arvokysymyksinä käsitellyt asiat heidän omaan elämäänsä liittyvänä materiaalisena kysymyksenä”. Tuominen piti tätä yhtenä vihreiden viimeaikaisen menestyksen salaisuutena.

Kirjoittajat jatkavat mielelellään keskusteluja politiikan suunnanmuutoksesta mahdollisimman laajapohjaisesti ja ovat kiitollisia kaikesta palautteesta.

Huom! Jos haluat kuunnella paneelikeskustelun We Got Beefissä, voit ladata äänitteen mp3:na tästä!