Koulutus on poliittista

Helsingin Sanomat kirjoittaa tämänpäiväisessä lehdessään “Vapaan koulutuksen tukisäätiöstä” ja joistakin siihen osallistuneista nykypoliitikoista. Säätiön toiminnan vaikutuksia koulutusjärjestelmään ja kasvatukseen on arvioitu kirjassamme Radikaaleinta on arki.

Hesari kirjoittaa:

Evan ja STK:n rahoittamaa säätiötä johti ydinryhmä, joka kokoontui säännöllisesti Hotelli Tornissa Helsingissä. Tornin kokouslistasta löytyy tuttuja nimiä: Mauri Pekkarinen (kesk), Riitta Uosukainen (kok) ja Elisabeth Rehn (r).

Lue juttu täältä: Tuttuja poliitikkoja toimi porvarien salaisessa säätiössä. Lisää aiheesta myös Sakari Suutarisen artikkelissa.

Radikaaleinta on arki -kirjassa kirjoitamme, kuinka kouluista tehdään prekaarin työvoiman tuotantolaitoksia. Vapaan koulutuksen tukisäätiö on osaltaan vienyt kehitystä tähän suuntaan:

Koulutuksen yhteisvaurautta luovia elementtejä on purettu ja yksilöllistäviä mekanismeja lisätty. Kaikista pyritään nyt kasvattamaan yrittäjiä, mikä estää tehokkaasti solidaarisuuden ja joukkovoiman muodostumista. Kouluja pommitetaan vaatimuksilla huippuyksilöistä, tehokkuudesta ja innovaatioista.

Samalla kun koulu opettaa aktiiviseksi ja joustavaksi prekaariksi, se onnistuu passivoimaan nuorisoa poliittisesti ja yhteiskunnallisesti. Tarvitsemme kasvatus- ja opetusjärjestelmän suunnanmuutosta!

Tuloerot pistävät vihaksi

Viimeisin yleislakko järjestettiin Suomessa 1956. Monet olisivat valmiita uuteen.

Yli 110 000 ihmistä liittyi lyhyessä ajassa facebook-protestiin kansanedustajien palkankorotuksia vastaan. Korotukset muodostuivat symboliksi tuloerojen kasvulle, johon puuttuminen edustuksellisen politiikan kautta näyttää nykytilanteessa mahdottomalta. Ei mikään ihme, että niin monet ihmiset kohdistivat kritiikkinsä kansanedustajien palkankorotukseen ja kannattivat ajatusta yleislakosta. Tuloerojen kasvu ja taantuman maksattaminen pienituloisilla pistävät vihaksi.

Tuloerot ovat 1990-luvulta lähtien kasvaneet Suomessa enemmän kuin missään muussa OECD-maassa. (…) Pienituloisimman kymmenyksen tulojen kasvu oli vuodesta 1995 vuoteen 2008 vain noin 13 prosenttia kun suurituloisimman kymmenyksen tulojen kasvu oli lähemmäs 70 prosenttia.

Facebook-protesti jäi facebook-protestiksi, kuten odotettavissa oli. Todellisen lakon organisoimiseen tarvitaan, jos ei välttämättä olemassaolevien ammattiliittojen tukea, niin ainakin huomattavasti enemmän työtä. Yleislakon järjestäminen ei ainakaan nykyoloissa tapahdu pelkillä facebook-julistuksilla. Ehkä tempaus itsessään kertoo siitä, miten vieraaksi yleislakko on käynyt, ja toisaalta siitä, että yhteiskunnallisella lakkoilulla olisi Suomessakin laaja kannatus. Tämän pitäisi herättää jotain ajatuksia ay-liikkeessä.

Protesti kohdistui paitsi poliittiseen ja taloudelliseen eliittiin, myös puolueisiin ja etujärjestöihin, jotka eivät kykene kanavoimaan ihmisten halua toimia tuloerojen kasvattamista ja eriarvoisuutta vastaan.

Ilman puolueita ja etujärjestöjä organisoidaan myös sunnuntaina järjestettävä
Asunnottomien yö -toimintapäivään liittyvä mielenosoitus asunnottomuutta ja sosiaalipalvelujen leikkauksia vastaan. Mielenosoituksen on kutsunut koolle Vastavoima, työläisaktivistien ja luottamusmiesten aloite työväenliikkeen uudistamiseksi ja vahvistamiseksi.

Julkkarit pidetty, keskustelu avattu!

Into Kustannuksen Radikaaleinta on arki -pamfletti julkistettiin tiistaina 12.10. kahden keskustelutilaisuuden ja Ilmianna pomosi  -kampanjan järjestämien bileiden siivittämänä. Aamupäivällä toimittaja Anu Silfverberg haastatteli kirjoittajia Dan Koivulaaksoa, Anna Kontulaa, Jukka Peltokoskea, Miika Saukkosta ja Tero Toivasta eduskunnan kansalaisinfossa.

Kirja käsittelee miljoonan marginaalia, eli epätyypillisessä työmarkkina-asemassa olevaa, prekariaattia, jota on jo kolmannes työvoimasta. “Tämä miljoonan marginaali on tipahtanut perinteisen palkkatyöyhteiskunnan kelkasta, muttei välttämättä haikaile sinne takaisinkaan. Uusi työväki tarvitsee omannäköistään työväenliikettä ja mahdollisuutta mielekkääseen työhön ja tekemiseen”, pamfletistit kiteyttävät.

Kirjan julkistamisbileet keräsivät tiistain 12.10. noin 150 ihmistä Helsingin We Got Beef -ravintolaan Helsingin Punavuoressa. Illan ohjelmaan kuului keskustelun lisäksi rap-artistit Hannibal ja Shaka, jotka esittivät omaa yhteiskuntakritiikkiään musiikin välityksellä. Illan vierailijayllätyksenä nähtiin iranilaisten kaverusten Mehranin ja Sahandin räppiduon Radde Pa‘n ensikeikka. Loppuillasta musiikista vastasivat Left Hooks dj:t Tuomenos ja Althustler.

Dan Koivulaakso esitteli yleisölle Mehranin ja Sahandin (Radde Pa).

Kirjasta, politiikan suunnanmuutoksesta ja uusista yhteistyömahdollisuuksista oli kutsuttu keskustelemaan Paavali Kukkonen (sd.) Toimihenkilöunionista, työministerin erityisavustaja Tapio Laakso (vihr.) ja Laura Tuominen (vas.) Vasemmistofoorumista. Kirja sai paljon kehuja, mutta pienen kaivamisen jälkeen päästiin kriittisempiinkin puheenvuoroihin kun Kukkonen, Laakso ja Tuominen laajensivat kirjan avaamaa keskustelua tulevaisuuden politiikasta.

Paavali Kukkonen kiitteli kirjan valta-analyysia, analyysia työsuhdemuotojen muutoksesta ja vahvoja tuoreita linjauksia yrittäjyydestä. Toisaalta Kukkonen esitti kysymyksen onko tilanne tosiaan niin synkkä kuin kirjassa esitetään ja kaipaili enemmän pohdiskelua siitä miten parantaa hyvän työn edellytyksiä. Tulevaisuuden haasteeksi Kukkonen heitti, että “itsensätyöllistävien määrä tulee kasvamaan entisestään jos ja kun erilaiset vuokratyön muodot pistetään kuriin. Silloin on tärkeää miettiä miten voidaan turvata itseään työllistävien sosiaaliturva ja asema työmarkkinoilla”.

Tapio Laakson mielestä kirjan lähtökohta, arki on hyvä kamppailun kohde kaikille, jotka ovat kiinnostuneita muustakin kuin rahan perässä juoksemisesta. Laakson mielestä etenkin kirjan koulutusosiossa oli uusia ja kiinnostavia avauksia. Lisäksi hän heitti ilmoille kysymyksen: “Miksi vasemmisto ei tee luokka-analyysia huomattavasti enemmän?” ja totesi, ettei “vasemmistolla ole mitään sijaa yhteiskunnassa, jos sen perusta on vaatia vähän enemmän sosiaaliturvaa kuin demarit”. Samaan aikaan Laakso muistutteli nostalgian vaaroista kun puhutaan yhteiskuntaluokista. Laakso esitti myös varsin tiukkasanaista kritiikkiä siitä, että julkisen sektorin roolia ja rahoitusta käsitellään kirjassa varsin vähän, ja että julkista sektoria ei ole helppo lähteä kehittämään kun se on jatkuvan ylimalkaisen kritiikin kohteena. Laakso teroitti myös, että eräs keskeinen haaste tulevaisuuden visioille on hyvinvoinnin ja talouskasvun kytköksen kriittinen tarkastelu.

Laura Tuominen totesi, että kirjan pohdiskelu luokkavallasta, etenkin koulutuksen osalta, on olennaista, kuten myös se, että kirjan keskeinen funktio on vasemmiston herättely. Merkittävänä haasteena Tuominen piti sitä, kuinka saada “miljoonan marginaali”, joka koostuu hyvin erityyppisistä ihmisistä, yhdistämään voimansa. Koska materiaalinen politiikka on kirjassa hyvin keskeisessä asemassa, Tuomisen mielestä olisi tärkeää tiedostaa, että “monet ihmiset näkevät myös “arvokysymyksinä käsitellyt asiat heidän omaan elämäänsä liittyvänä materiaalisena kysymyksenä”. Tuominen piti tätä yhtenä vihreiden viimeaikaisen menestyksen salaisuutena.

Kirjoittajat jatkavat mielelellään keskusteluja politiikan suunnanmuutoksesta mahdollisimman laajapohjaisesti ja ovat kiitollisia kaikesta palautteesta.

Huom! Jos haluat kuunnella paneelikeskustelun We Got Beefissä, voit ladata äänitteen mp3:na tästä!

Kirja ja ensimmäinen arvostelu ulkona

Kirja julkistettiin tänään virallisesti eduskunnan kansalaisinfossa. Ensimmäisen arvostelun kirjastamme claimaa Vallankumouksen hedelmät -blogi.

Kuulemma Suomessa on joskus ollut toimivammat julkiset palvelut, sosiaaliturva ja koulutusjärjestelmä. Kerrotaan myös, että 1960- ja 1970-luvuilla työaikaa pyrittiin lyhentämään, päinvastoin kuin nykyään, ja lyhentämisessä myös onnistuttiin.

Tipahtiko hyvinvoinnin lisääntyminen tuolloin ihmisten palkkapusseihin kuin K-Kaupan bonuspallerot?

Ei, vaan hyvinvointi “ulosmitattiin kapitalistin pussista”. Siksi on paikallaan sanoa, “ettei tätä maata ole työllä rakennettu – vaan lakoilla, työstä kieltäytymällä”.

Lainaukset ovat tänään julkaistavasta pamfletista Radikaaleinta on arki. Kirja vertautuu heti kahteen paljon keskustelua herättäneeseen teokseen, Anna-Reetta Korhosen, Jukka Peltokosken ja Miika Saukkosen Paskaduunista barrikadeille -pamflettiin sekä Anna Kontulan Olkiluoto-tutkimukseen Näkymätön kylä. Puolet kirjoittajistakin on samoja.

Osittain kirja jatkaa prekariaattikeskustelua eli puhetta epävarmasta elämästä, jossa kiikutaan löysässä hirressä työnostajien ehdoilla. Kirja osoittaa tilastoilla, että ryhmänä prekariaatti ei ole mikään marginaali. Työttömiä, määräaikaisia työntekijöitä, vuokratyöntekijöitä, yksinyrittäjiä ja jatkuvan osa-aikatyön tekijöitä oli Suomessa vuonna 2009 Tilastokeskuksen mukaan yhteensä 915 000.

Kun tähän lisätään vaikeasti tilastoitavat ryhmät, kuten pimeät duunarit, ulkomaalaiset siirtolaistyöläiset, apurahatutkijat, pienyritykset ja osuuskunnat, niin huomataan että prekariaatissa on kyse yli miljoonan ihmisen “marginaalista”.

Lue arvostelu täältä

Me olemme miljoonan marginaali

(Otteita ensi tiistaina julkistettavan pamflettimme esipuheesta.)

Työ ei enää rakenna yhteistä hyvinvointia. Hyvä arki ei tarkoita jatkuvaa tehostamista, loputonta kilpailua eikä ikuista epävarmuutta. Tarvitsemme vaihtoehdon kasvupakon, tuloerojen, kasvavan eriarvoisuuden sekä ahdistavan palkkatyön riivaamalle yhteiskunnalle.

Kaikesta erilaisuudestaan huolimatta ihmisillä on paljon yhteistä. Perustarpeemme ovat pitkälti samat: terveys, ihmissuhteet, toimeentulo, itsensä kehittäminen.

Vaikka useat tutkimukset osoittavat, että tietyn vaiheen jälkeen materiaalisen elintason ja onnellisuuden yhteys katkeaa, hyvinvointi mielletään Suomessa edelleen talouskasvun asiaksi. Merkittävä osa ihmisille tärkeistä asioista ei kuitenkaan taivu talouden mittareihin. Kasvun myötä syntynyt kulutuskulttuuri saattaa jopa laskea hyvinvointia. (Kajanoja 2005.)

[...]

Päätöksentekijät rakastavat bruttokansantuotetta, koska sitä on helppo mitata ja se hyödyttää elinkeinoelämää. Hitot siitä, että me mittaamme aivan vääriä asioita ja teemme ihmisten onnen ja jopa olemassaolon kannalta vääriä päätöksiä. Monet bruttokansantuotetta ruokkivat ilmiöt ovat yleisen hyvinvoinnin vastaisia – aseteollisuus, rikollisuuden kustannukset, terveyspalveluiden yksityistäminen. Talouskasvun hyödyn kerää yksityinen sektori, mutta siitä koituva lasku jää julkisen puolen ja tavallisten ihmisten maksettavaksi.

Bruttokansantuotteen näkökulmasta työksi määritellään vain ansiotyö tai yrittäjyys. Kuitenkin suuri osa ihmisten hyvinvointinsa eteen tekemästä työstä on palkatonta. Osallistumme anopin puutarhatalkoisiin, toimimme järjestöissä, kirjoitamme yhdessä wikipediaa, teemme pikkuaskareita ilman verokorttia ja huolehdimme perheestämme. Suuri osa työstä on monimuotoista tekemistä, jolla on itsetarkoituksellinen merkitys.

Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan esimerkiksi kotitalouksissa tehdyn “tuottamattoman” työn laskennallinen arvo oli vuonna 2006 65,6 miljardia euroa – reilusti yli kolmannes virallisesta bruttokansantuotteesta. Eikä siihen ole laskettu läheskään kaikkea mitä ihmiset tekevät byrokraattien tilinpidolta näkymättömissä. (Varjonen & Aalto 2010.)

[...]

Aiemmin jokainen sukupolvi syntyi yhä vauraampaan yhteiskuntaan. Jokseenkin joka vuosi työväki voitti yhä uusia parannuksia sosiaaliturvaan, koulutusjärjestelmään ja muihin julkisiin palveluihin. Työehdot paranivat ja palkkataso nousi. 1900-luvun alun kaltaista mullistavaa leikkausta työaikoihin ei enää kyetty saavuttamaan, mutta vielä 1960- ja 1970 -luvuilla työaikaa saatiin lyhennettyä lomapäivien ja viikkotyöajan muodossa.

Työn hedelmät eivät silti putoilleet koriin kuin K-Kaupan bonuspallerot. Hyvinvointi ulosmitattiin kapitalistin pussista. Siinä mielessä voidaan sanoa, ettei tätä maata ole työllä rakennettu – vaan lakoilla, työstä kieltäytymällä.

1980-lukua leimasi kulutusyhteiskunnan kepeä hurmos. Sittemmin olemmekin todistaneet lähinnä hyvinvoinnin rapauttamista. Erityisesti 1990-luvun laman jälkeen mikään ei ole ollut ennallaan. Lopullinen niitti tuli 2000-luvulla, jolloin aikuistuivat ensimmäiset lama-Suomeen kasvaneet sukupolvet – uuden laman jo kolkutellessa kollektiivista tajuntaa. Uuden sukupolven maailmankuva poikkeaa merkittävästi edellisistä.

[...]

Kun rapautuvan hyvinvoinnin päälle lisätään kiireellisimmät finanssikriisi sekä ekologiset kriisit kuten öljykriisi, ilmastokriisi, ruokakriisi tai vesikriisi, niin jo on kumma, ellei tilanne ala mietityttämään. Varallisuuden ja pääoman kasautumisen vastakohtana turvattomuus ja valtion velka lisääntyvät.

Yhteiskunta ei voi kaataa ihmisiin onnellisuutta, mutta se voi pyrkiä luomaan ympäristön, jossa onnellisen elämän rakentaminen on mahdollista. Toisaalta yhteiskunta voi myös toimia tavalla, jossa ihmisille luonteenomainen onnen tavoittelu on vain pienen eliitin saavutettavissa.

[...]

Nykyisellään downshiftauksessa on kysymys lähinnä etuoikeudesta. Vain turvatussa sosiaalisessa ja taloudellisessa asemassa olevat ihmiset uskaltavat hypätä pois oravanpyörästä ja ”keskittyä vihdoin oikeisiin asioihin”. Meillä muilla ei siihen ole varaa. Ja vaikka olisi, yhteiskunnassa on lisääntyvä määrä mekanismeja, joilla karkuri voidaan piiskata takaisin valjaisiin.

Me vaadimme koko yhteiskunnan downshiftaamista sekä mahdollisuutta hyvään arkeen ja mielekkääseen tekemiseen. Me olemme miljoonan marginaali, joka on tipahtanut perinteisen palkkatyöyhteiskunnan kelkasta, muttei välttämättä haikaile sinne takaisinkaan.

Tässä pamfletissa hahmottelemme vaihtoehtoa kasvupakon, tuloerojen, kasvavan eriarvoisuuden sekä ahdistavan palkkatyön riivaamalle yhteiskunnalle. Keskustelemme prekaarista työstä, jolla tarkoitamme perinteisestä vakaan palkkatyöuran mallista poikkeavia toimeentulon muotoja. Osoitamme, miten marginaaliseksi leimattu ilmiö onkin valtavirtaa. Tarkastelemme mikroyrittäjyyttä uuden työn mallina. Puramme käsityksen epäpoliittisesta koulutusjärjestelmästä ja pohdimme, miten heikentyvä sosiaaliturva ja kasvavat tuloerot voidaan jättää historiaan.

Ihmisten onnen ehdot ovat lopulta arkisia asioita: saada elää rauhassa ja lähipiirinsä arvostamana, terveenä ja ilman jatkuvaa huolta toimeentulosta. Saada aikaa olla läheistensä kanssa ja puuhata omia juttujaan. Tehdä työtä, jossa kokee kehittyvänsä ja olevansa hyödyksi. Tämä kaikki on vakavasti uhattuna, vieläpä aikana, jona Suomi on rikkaampi kuin koskaan. Siksi väitämme, että pohjimmiltaan radikaaleinta on vaatimus hyvästä, leppoisasta arjesta.

Kirjanjulkistamisbileet 12.10.

MC Hannibal (kuvassa) sekä Shaka esiintyvät Radikaaleinta on arki -kirjan julkistamisbileissä 12.10.

Ilmianna pomosi -kampanja ja Into Kustannus esittää: RADIKAALEINTA ON ARKI -kirjanjulkistamisbileet. We got Beefissä 12.10. klo 19 alkaen.

Luvassa keskustelua kirjasta ja politiikan suunnanmuutoksesta, sekä bileet feat. Shaka, Hannibal ja Left Hooks DJ:t Althustler & Tuomenos.

Alustava aikataulu
19:00-20:15 Keskustelua
20:45-21:30 Hannibal
22:00-22:45 Shaka
22:45-> Left Hooks DJ’s Althustler ja Tuomenos

“Epätyypillisen työmarkkina-aseman työntekijöitä, prekariaattia, on jo kolmannes työvoimasta. Tämä miljoonan marginaali on tipahtanut perinteisen palkkatyöyhteiskunnan kelkasta, muttei välttämättä haikaile sinne takaisinkaan. Uusi työväki tarvitsee omannäköistään työväenliikettä ja mahdollisuutta mielekkääseen työhön ja tekemiseen. On siis downshiftattava koko yhteiskunta ja luotava mahdollisuuksia mielekkääseen arkeen ja elämiseen riittävällä perustulolla.”

Facebook-tapahtuma löytyy täältä.

Tietoa suoraan työpaikoille

Vasemmistonuorten Ilmianna pomosi -kampanja käynnistyi uudelleen eilen keskiviikkona 29. syyskuuta. Joukko kampanjan aktiiveja jalkautui Helsingin keskustassa kahdelle työpaikalle, joissa jaettiin sekä työntekijöille että asiakkaille tietoa työntekijöiden perusoikeuksista.

Eräänä kimmokkeena jalkautumiseen toimi Keskon omistamassa Budget Sport -myymälässä työskennelleen Riikan tapaus.

“Meitä tarkkailtiin valvontakameroilla ja sain kesähelteillä kirjallisen varoituksen, koska taukoni oli venynyt muutaman minuutin päivän aikana. Myymälämme ilmastointilaite oli kuitenkin tuolloin rikki ja työskentelimme kuumuudessa koko päivän. Työsuojelupiirin ohjeiden mukaan meille olisi yli 28 asteen lämpön tilan johdosta kuulunut 10 minuutin tauko kerran tunnissa. Tästä ei työnantaja välittänyt ja irtisanouduin myöhemmin painostavan ilmapiirin johdosta,” Riikka kertoo.

Kampanjan käynnistämisestä uutisoivat ainakin Iltalehti, Helsingin Sanomat sekä Kansan Uutiset. Ilmianna pomosi -kampanjan nettisivu löytyy osoitteesta www.ilmiannapomosi.net. Voit osallistua kampanjaan myös levittämällä tarroja. Tarraoriginaalit voi tulostaa täältä (pdf).